”Fake news!” huusi taannoin eräs kansainvälisestikin tunnettu poliitikko useammassakin kohtaa, kun hänen toimiaan tutkittiin. Kyseinen fraasi ei ollut vielä muutama vuosi sitten kovin tuttu, mutta tänä päivänä ei ole montaakaan, joka ei käyttäisi lausahdusta sarkastisväritteisesti kritisoidessaan informaatiota, jonka kanssa ei ole samaa mieltä. Mihin uutisiin ja tietoon sitten voi luottaa?
Tietolähteiden löytäminen ja tiedon etsintä, kerääminen ja käsittely on alue, jonka kanssa joudumme työelämässä painimaan päivittäin. Välillä myös sen ymmärtäminen, että tarvitsemme lisää tietoa, on tärkeä pala prosessia. Kuinka ja mistä hakisimme tietoa mahdollisimman luovasti, miten jäsentäisimme informaatiotulvaa ja mistä tietäisimme, mikä on meille relevanttia, mikä ei. Ja miten sitten veisimme lopulta löytämämme ja oikeaksi tulkitsemamme tiedon käytäntöön ja integroisimme sen arkeemme?
Sometaduuniin-hankkeen taustalla on vahvasti ollut Tristram Hooleyn ns. 7 C:n kehikko, jossa toinen C merkkaa sanaa ”Collecting”. Collecting kuvaa kykyämme hyödyntää erilaisia välineitä, joita meillä on saatavillamme koulutus- ja työelämätiedon lähteiden tunnistamiseen sekä tiedon hakemiseen ja hallintaan. Olemme hankkeessa löyhästi kääntäneet tämän tarkoittamaan ”tiedon käsittelyä”. Ja nimenomaan relevantin tiedon.
Työelämävalmiuksien parissa jatkuvasti työskennellessäni olen tietenkin päivä päivältä taitavampi käsittelemään itselleni relevanttia tietoa ja löytämään niin sanotusti oikeita tietolähteitä. Opiskelijoiden kohdalla ehkä ensimmäinen askel on osata lähteä etsimään tietoa luovasti, pientä hakuammuntaakin tehden ja kokeilla ovatko erilaiset lähteet heille relevantteja ja mitkä niiden käyttömahdollisuudet ovat omakohtaisen urasuunnittelun suhteen. Kun tieto lisääntyy, myös lähteiden etsiminen, sortteeraaminen ja käyttöarvon arviointi helpottuu. Moni opiskelija toteaa minulle, että ”no sultahan mä tietoa saan, siks mä oon täällä”, mutta jo se, että he ovat löytäneet työelämäpalvelut – toiminto, jossa työskentelen – on vaatinut heiltä jonkinmoisia tiedonetsintä- ja -hallintataitoja. Toimistostani ulos lähtiessään opiskelijoilla ei suinkaan ole nippua valmiiksi pureskeltua tietoa ja valmiita tehtäviä, jotka luettuaan ja suoritettuaan heidän työelämänsä ja uransa olisi valmis; heillä on mukanaan tukku lisäinformaatiota päässään ja lähtökuoppana kasa linkkejä, joista voivat lähteä kaivamaan lisää itselleen ja omalle urapolulleen relevanttia tietoa. Moni poistuu tapaamisestamme lievässä informaatioähkyssä, mutta senkin sietäminen ja ähkyn filtteröinti on taito, joka kehittyy taitoa harjoitellessa. Informaatiolukutaito kasvaa sen käytön mukana. Joku olikin jossain hienosti todennut, että: ”Informaatiolukutaito on prosessi, joka etenee tiedon tarpeesta tiedon loppukäyttöön.”
Paljon vinkkejä tiedonhakuun ja vaikkapa sen filtteröintiin ja hallintaan löydät kaivautumalla syvemmälle sometaduuniin.fi -sivustolla. Jos haluat vinkkejä työelämässä erottautumiseen ja digitaaliseen ”läsnäoloon” sekä itsesi markkinoimiseen verkossa, mielenkiintoista ja mielekästä materiaalia asian tiimoilta tarjoaa myös Sometaduuniin-hankkeen MOOC-alustalla toimivat opinnot, joista ensimmäinen opintomoduuli, ”3. Minäkö brändi” on jo avoinna: www.sometaduuniin.fi/opinnot. Loput moduuleista tulevat saataville syksyn 2018 ja kevään 2019 aikana.
__________________________________
Kirjoittaja, Tiina Nilsson, on työelämäpalveluiden suunnittelijana TAMKissa ja toimii Sometaduuniin hankkeessa työelämän ja viestinnän asiantuntijana.
