Lähdekritiikin jalo taito.
Pari päivää sitten poikani kysyi ihmeissään sisään tullessaan puhelintaan tuijottaen: ”Äiti, onks Englannin kuningatar kuollu?” Somessa jaettiin kuvaa, jossa tätä tietoa levitettiin. Lähdimme heti tutkimaan asiaa ja tarkistimme mistä tieto oli tullut, kuka sitä jakoi, miten sitä jaettiin, mikä päivä jaetussa jutussa oli ja missä luotettavissa lähteissä asiasta voisi olla jotain tietoa. Emme löytäneet mitään viittauksia asiaan mistään, joten totesimme, että tieto on valetta ja jonkun keksimä uutisankka.
Asia ei ole työuraliitännäinen – tai voisi olla, jos olisit hakenut juuri Buckinhamin palatsista kuningattaren henkilökohtaisen assistentin paikkaa – mutta kuvaa hyvin somessa leviävän tiedon luonnetta ja sitä, miten jokaiseen vähänkin epämääräisesti esitettyyn asiaan kannattaa suhtautua tietyllä kriittisyydellä. Sosiaalinen media on haastava ympäristö lähdekritiikin suhteen. Ensinnäkin, koska koko mediaväline rakentuu yksittäisten ihmisten tuottamasta ja jakamasta sisällöstä, ja jokainen tiedonmuru voi olla – ja onkin – jollain vinkkelillä tuotettua. Toiseksi, näet vain oman totuutesi ”kuplasta”, koska näet vain itsesi kanssa suurin piirtein samalla tavoin ajattelevien päivitykset. Oletan ainakin suurelta osin tuttavapiiriisi kuuluvan saman tyyppisesti ajattelevia ihmisiä, kuin itse olet. Tämä aiheuttaa tietysti mahdollisen vinouman totuuden tarkastelussa ja siinä, minkä uskot olevan oikeaa uutistietoa, mikä jonkun tulokulman värittämää. Kuvasi – ja kenen tahansa somen käyttäjän kuva – maailmasta voi helposti vinotua.
Erilaisia uutisia ja suurta tietotulvaa somen kautta seuratessasi ainakin jonkinmoiseen hyvään kriittiseen tarkasteluun pääset miettimällä jokaista asiaa lukiessasi onko jokin tiedote kirjoitettu hyvää kirjoitustapaa noudattaen ja onko esimerkiksi kielioppisääntöjä noudatettu, onko tieto päivityksen tai jutun kirjoittajasta selkeästi kerrottu, milloin päivitys tai uutinen on kirjoitettu ja miksi sisältö on ehkä haluttu tuottaa: onko tulokulmalla selkeitä tarkoitusperiä ja onko se esimerkiksi mainontaa, mielipiteitä vai uutismaista sisältöä – vai vaikuttaako sisältö uskomuksiin perustuvalta? Myös se, löytyykö päivityksen tai uutisen keskeinen sisältö helposti, kertoo usein tekstin alkuperästä. Hyvä on myös miettiä, onko tieto ensi käden tietoa, vai onko se kulkenut useampien käsittelevien käsien kautta. Somen kanssa operoidessa usein hyvä perussääntö, jonka pitäisi soittaa kelloja, on: jos se on liian hyvää tai kummallista ollakseen totta, se yleensä ei ole totta.
Jos haluat vinkkejä digitaaliseen läsnäoloon – ja myös siihen mediakritiikkiin – sekä itsesi markkinoimiseen verkossa, mielenkiintoista ja mielekästä materiaalia asian tiimoilta tarjoaa Sometaduuniin-hankkeen MOOC-alustalla toimivat opinnot, joista moduulit ”2. Intohimosta uraksi” ja ”3. Minäkö brändi?” ovat jo avoinna: www.sometaduuniin.fi/opinnot. Loput moduuleista tulevat saataville kevään 2019 aikana.
__________________________________
Kirjoittaja, Tiina Nilsson, on työelämäpalveluiden suunnittelijana TAMKissa ja toimii Sometaduuniin hankkeessa työelämän ja viestinnän asiantuntijana.
